sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Tammikuu takana

Vuoden eka kuukausi on tallusteltu. Ne, joilla se oli tipaton voivat taas palata normaaliin elämään. Hehkuttelin viime postauksessa hölköttelyn aloituksesta, mutta olen sittemmin joutunut lykkäämään juoksemista tuonnemmaksi. Lenkkien jälkeisten päivien tuntemukset olivat sen laatuisia, että olen päättänyt rauhassa vielä odotella. Synnytyksestä on nyt 11 viikkoa. Nyt jo voi sanoa, että kuulun synnytyksestä hitaasti palautuvaan ryhmään. Palautumisajoissa voi olla huikeita eroja, vaikka kuinka yrittää itseään kuntouttaa. Runsasluminen ja kylmä talvi eivät onneksi houkuta lenkkipoluille mitenkään ylitsepääsemättömästi. Sään puolesta maltan kyllä odottaa.

Parin viime viikon liikunnat ovat olleet kävelylenkkejä, pari jumppaa ja pari salikertaa. Mieli halajaisi enemmänkin liikuntaa, mutta muut velvollisuudet ajavat nyt edelle. Juokseminen olisi sikäli suotuisa laji, että se on aikatehokkuudessaan verraton. Sen kun voi aloittaa kotiovelta täydellä teholla.

Tässä lähiaikoina aion jatkaa kuten tähänkin asti. Parin viikon päästä voisin taas kokeilla hölkkää. Ehkäpä on syytä aloittaa kävely/hölkkäyhdistelmällä, eikä suoraan yrittää yhtäjaksoista hölkkää.

Tuleville synnyttäjille annan vihjeen, että lantionpohjanlihasten treenaus kannattaa aloittaa jo raskausaikana. Silloin siitä on helpompi tehdä itselleen tapa. Vauvan synnyttyä on niin paljon kaikkea uutta, ettei itseään tule niin helposti hoitaneeksi.

torstaina, tammikuuta 14, 2010

Tiistaina 12.1.2010

Lääkäri sanoi tiistaina aamupäivällä, että voin rauhallisesti aloitella hölkkäilyä. Niinpä vetäisin illalla juoksukamat päälle ja lähdin tiestölle kokeilemaan. Lämpötila oli noussut pitkään kestäneen pakkasjakson jälkeen lähelle nollaa. Tien pinnalla oli jonkin verran pöpperöä. Juoksentelin Vesalan vieritse Rajakylän Jakomäen puoleiselle reunalle ja Maratontietä + lopuksi Rajakyläntietä.

Keskivartalon heikkouden huomaa joka askeleella ja juoksuasennon kanssa on hakemista. Juokseminen on ikään kuin unohtunut tässä pitkän tauon aikana. Juoksin noin 25 minuuttia ja lopussa alkoi polvissa vähän tuntumaan. Paikallistin kivun polven ulkosyrjälle, ilmeisestikin lihasten kiinnityskohtiin. Mielestäni nivelissä ei ollut kivun tunnetta, vaikka imetys onkin löysyttänyt polvia ja lantiota/alaselkää. Lisäksi nyt torstaina voin todeta, että jalkojen lihakset tulivat tuosta reissusta vähän kipeiksi. Vauhti ei tosiaan päätä huimannut, mutta jaksamisen/hengityksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Aerobinen puoli ei siis ole aivan rapaisella tolalla. Pitää vain nyt übervarovaisesti jatkaa tästä, että en onnistu saamaan rasitusvammaa heti alkuunsa. Venyttely olisi aika pop, kun tulee tuota kävelyäkin aika paljon tehtyä.

Jos hyvin käy, niin sunnuntaina ajattelin jolkotella kuntosalille ja takaisin. Jos paikat pysyy kunnossa, niin pari kertaa viikossa voisin tehdä näitä lyhyitä lenkkejä tammikuun ajan. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin.

maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Vuosi jo pitkällä

Uusi vuosikymmen on alkanut. Itselläni se ei ole alkanut niin liikunnallisissa merkeissä, kuin olisin toivonut. Selkäjumppaa olen jaksanut tehdä keskimäärin joka kolmas päivä. Suurin ongelma tekemättömyyteen ei ole aika vaan motivaation puute. Ei kertakaikkiaan nappaa. Selkä onkin nyt hyvin juntturassa yläosasta ja alaselän osalta ei tilanne ole paljon parempi. Lisäksi olen nyt 10 päivää kestävällä antibioottikuurilla enkä ole muutamaan päivään käynyt edes vaunulenkeillä. Antibiootit ovat pistäneet vauvan mahan sekaisin, joten puklua ja huutoa riittää koko päiväksi. Yöllä onneksi nukutaan. Vauvan itku sinänsä ei ole stressaavaa. Itseäni stressaa eniten sen itkun odottelu, että moneltako se tänään alkaa (ja loppuu). Olen löytänyt itsestäni pienen tunnesyöpönkin. Ennen vauvaa hoidin stressiäni urheilemalla. Nyt se ei oikein toimi, kun ei voi itse päättää aikataulustaan. Onneksi herkkukaappi alkaa olla tyhjä.

Tänään aiomme vaunutella 1,5 tuntia ja jos vielä illalla kävisin ulkoilemassa ilman vaunuja. Lauantaina on vauvan ristiäiset ja pelkäänpä salireissun jäävän väliin tälläkin viikolla. Tai ehkä sitten sunnuntaille sen voisi ympätä. Huomenna saan kuulla lääkärin mielipiteen synnytyksestä toipumiseeni. Viimeisen parin viikon aikana on mielestäni tapahtunut huomattavaa kehitystä sen suhteen. Ehkä sitä jo ensi viikolla, kun lääkekuuri loppuu, uskaltaisi vähän aloitella hölkkäämistä...

Tulipa tästä ruikutusta. Pitäisi varmaan ottaa vauvalta opiksi. Vatsavaivoistaan huolimatta se jaksaa hymyillä aina niissä väleissä, kun vatsa vähän helpottaa. Ja se hymy onkin kaunis. :-)

maanantaina, joulukuuta 28, 2009

Joulun jälkeen

Ensimmäinen joulu kotona on nyt vietetty. Kuusi meillä oli ja perinteiset joulupöperöt. Vain pukki ei käynyt.

Ihan näin nopeasti raportoituna viikon liikunnat käsittivät lumitöitä, kävelyä vaunuilla ja ilman (ei tosin kovinkaan paljon kumpaakaan) ja sunnuntaina kävin kuntosalilla.

Tälle viikolle olen kaavaillut kaksi salireissua. Juoksemisen kaipuu on hieman laskenut, kun kävelykin tuolla pöpperössä on niin hankalaa. Vauvan kanniskelu on jumittanut yläselän ja hartiat. Olen nyt vakaasti päättänyt, että otan takaisin ohjelmaan aamuvenyttelyt. Tein niitä koko raskausajan ja varmastikin ne pitivät selän hyvässä kunnossa. Nyt yritän tehdä joka päivä. Jos heti aamusta en ehdi, niin mahdollisimman pian kuitenkin. Niihin menee noin 5 minuuttia.

Enpä taida raportoida enää tänä vuonna, joten riemukasta vuodenvaihdetta vain kaikille!

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Joulua edeltävä viikko

Viime viikolla ei tullut käveltyä yhtä paljon, kuin parina edellisenä viikkona. Pakkasta oli reilusti ja mummokin oli kyläilemässä. Toki pieniä vaunutteluja tehtiin melkein päivittäin ja muutama lyhyt kävelylenkki ilman vaunuja.

Yhtenä iltana kokeilin hölkkäilyäkin muutamia satoja metrejä. Kyllä kai nuo lihakset ovat vähän palautuneet, mutta silti täytyy vielä odotella varmasti muutamia viikkoja, ennen kuin voi aloitella juoksulenkkeilyn. Vaikka viime viikolla oli mummokin apuna, niin varsinkin loppuviikosta olin uupunut. Tyttö ei pal päivisin silmiään ummista, vaan vaatii jatkuvaa kanniskelua, pyörittelyä ja pomppimista. Iltaisin, koko päivän hilluttuaan on neidillä itku herkässä, eikä tanssahtelu enää rauhoita. Yöt on toistaiseksi nukuttu kuitenkin ihan hyvin kahdella varikkopysäyksellä, joista toinen on aamulla 5.30-7.00 välillä. Mutta kyllä tuo päivän nukkumattomuus vie voimia koko porukalta, kun ei itselle jää rauhallista aikaa oikein mihinkään. Tytär on nyt 5 viikkoa vanha, joten itkuisuus voi vielä lisääntyäkin tästä.

Lantiopohjan lihasten treenaaminen on ollut ihan liian vähäistä. Niitä ei vain muista silloin, kun lasta kanniskelee. Pitäisi jotenkin saada ne osaksi jotain tiettyä tekemistä, esim. vauvan kanniskelun aikana tai imetyksen aikana tehtäväksi. Pitää yrittää tuolta osin tsempata, koska noiden lihasten kuntoutuminen tuo sen juoksun aloituspäivänkin lähemmäksi.

Lauantaina kävin myös kuntosalilla tekemässä samanlaisen setin, kuin edellisenä lauantaina. Myös tälle viikolle olisi tarkoitus ympätä salireissu joulusta huolimatta. Onkin meille ensimmäinen joulu ihan kotona vain.

Rauhaisaa joulun aikaa kaikille!

lauantaina, joulukuuta 12, 2009

Edistystä tapahtuu

Täällä taas pienen nettikatkon jälkeen. Nyt on oma liittymä eikä olla naapurin yhteyden varassa enää. Huomenna tulee kuluneeksi neljä viikkoa siitä, kun tytär tuli maailmaan. Kirjoitan tätä yhdellä kädellä, kun rintarepun kanssa tässä toikkaroin. Viimeisen puolentoista viikon liikunnat ovat koostuneet aina muistaessa tehdyistä lantionpohjan lihasten treeneistä, 1,5 h nelkein päivittäisestä vaunulenkistä ja lähes joka ilta olen käynyt kävelyllä ilman vaunuja (30-60 min). Muutaman kerran olen sauvakävellytkin. Reisilihaksia treenasin yhtenä päivänä tyttären nukahdettua rintareppuun. Sain sillä lihakset ihan kipeiksi. Mielikuvitus on otettava käyttöön, kun tytär on alkanut viettää päivänsä entistä enemmän sylissä.

Tänään kävin ekaa kertaa kuntosalilla. Ajoin kuntopyörällä 25 min ja crossarilla 20 min. Viimeisimmästä sykkeen vastaavasta nostatuksesta onkin jo aikaa. Ehkä silloin kesällä viimeksi, kun pääsin vielä pyörällä liikkumaan. Teki muuten hyvää ja Stubb on kyllä oikeassa, että tunti urheilua tuo 2 tuntia energiaa. Ehkä on realistista ajatella pääsevänsä tuonne kerran viikossa. Ehkä joskus arki-iltanakin, jos aikataulut natsaa. Oma kuntoili muuttuu kyllä helpommaksi sitten, kun pystyy hölkkäilemään. Ei kyllä vielä voi ajatellakaan moista.

Meillä kukutaan nykyään myöhään iltaan ennen kuin vauva sammuu. Se on minulle aika raskasta, kun en sitten aamulla kuitenkaan pysty nukkumaan pitkään. Aamupäivisin myöskin mieluummin ulkoilen, kuin nukun. Mutta kaiken kaikkiaan oma kuntoutuminen tuntuu edistyvän ja kai se juoksukin sitten jonain päivänä onnistuu. Nyt pitää mennä taas!

tiistaina, joulukuuta 01, 2009

Ensimmäiset 2 viikkoa

Torstaina 19.11. horjuin lähikauppaan, 200 metriä suuntaansa. Fiilikset: Ei hitto, kävelykin pitää opetella uudestaan. Ei parantanut oloa lainkaan.

Lauantaina 21.11. kävelin ehkä 800 metriä hyvin hitaasti.

Sunnuntaina 22.11. meni jo ehkä kilsan verran, mutta hitaasti.
Fiilikset: ai mitkä lantionpohjan ja keskivartalon tukilihakset? Ei kai niitä epähuomiossa poistettu synnytyksen yhteydessä... Jokin väärinkäsitys varmaan.

Ma ja ti 23.-24.11. 1/2 tuntia kävelyä kumpanakin päivänä.

Keskiviikkona 25.11. 2*1/2 tuntia kävelyä
Fiilikset: ehkä vähän tullut lisää askelpituutta ja pitoa keskivartaloon.

To 26.11. 1/2 tuntia kävelyä

Pe 27.11. Eka vaunulenkki, 1/2 tuntia.

La 28.11. Vaunuilla 35 min ja illalla vielä 1/2 tuntia. Askel pitenee.

Su 29.11. Reipasta kävelyä 1/2 tuntia ja 20 minuuttia. Askelpituus alkaa olla entisenlainen, mutta nivelissä tuntuu tietynlaista löysyyttä. Pitäisi venytellä ja hieman jumpata.

Jatkossa en aio raportoida näin päivän päälle tarkasti, vaan ehkä kerran viikossa kootusti viikon liikunnat. Tai jos jotain erityistä on kerrottavana, niin ehkä niitä sitten erikseen.

En ole miettinyt sen tarkemmin, miten aion tästä kuntoutua. Vaunulenkit on tehokkaita peruskuntoiluun. Lisäksi suositeltiin sauvakävelyä ja kotijumppaa keskivartalolle. Hölkätä alan sitten, kun tunnen siihen olevani valmis. Kuntosalit ja jumpat aloitan sitten, kun totutaan kunnolla tähän uuteen arkielämään ja entistä vähäisempään ja katkonaiseen uneen.